Mettämiäs

Sunnuntai 13.11.2011 klo 17:25 - Leena Männistö

Kum mettämiäs sivistää iteensä
se tekee sel lukemalla
kirjaa kannompääsä
samalla ku totuttaa
hirvikoiraansa mettälle
ja mettää koiraansa.

Kum mettämiäs rakastaa
se silittää ihan sallaa
sametimpehmeetä sammalta,
ottaa ojjaa ylittäesä
kiini puunoksasta
ja hiljaa itteksensä kiittää,
että sekin oksa siinä si oli.

Kum mettämiäs istahtaa
hyvär ruuvvan äärelle
se pannee istuen kivelle,
avvaa hirvellihapurkij ja
lohkoo linkkuveittellä
paloja suuhunsa.
Ravintolasa,
jolle ei miseliinin-tähtiä jaella.

Ja kum mettämiäs leppäilee
se oikasee ehtoolla sohvalle,
rahnuttaa viäreen asettunutta koiraansa
korvan takkaa,
kattoo silmät sirrillänsä
puali yhreksän uutiset
ja nukahtaa niille sijoillensa.

Sillaila se ellää,
mettämiäs.
Pitämättä ittestänsä
sen ihmeempää meteliä.



Runoja omalla kiälellä, Leena Männistö 2011