Männäkesävvihreet saappaat jallaasa
suusa maistuu sato
silmisä pelkkää oljenkeltasta peltoo
ja nenäsä ei ennää mittään hajua
helteestä taikka
valosista öistä.

Ohra nuakkuu,
omenap puttoo
joskus kauaski puusta,
tuaksuu märäntyvälle
kesän lopulle.

Ei helle mua huijjaa.
Mää haistam, maistaj ja
näjen, että elokuuhan se o.

Kuja se onki nin
ettei maalaista huijjaa
juur millää.